Kokonaisvaltaisesti, melko okei päivä.
Ensimmäinen päivä takana, huomenna luvassa täyspitkä päivä. Tänään sain kakusta lusittua vain neljä tuntia. Työnsarka alkoi melko hassuissa merkeissä, yrityksen päämies oli unohtanut, että olen tulossa. Se tosin ei haitannut, toivotti hän ystävällisesti tervetulleeksi ja esitteli sitä mukaa ihmisiä kun niitä sinne tippui. Näin ensisilmäyksellä vaikuttaa ihan hyvältä mestalta, ihmiset vielä ei tietenkään tunne tapojani enkä minä tunne heidän piirteitään. Sain kassakokemusta, myin pari tuotetta opastetusti ja sain varausjärjestelmään hieman alkumaistiaisia. Tuotteiden etikettejä pyörittelin ja järjestelin hyllyjä. Avustavaa tuotemyyntiä sain tehdä jopa yhden asiakkaan verran. En tiedä miten paljon saan päteä tuolla ilman, että se koetaan häiritseväksi. Yritys on melko toimiva kokonaisuus, jospa en häiritsisi heidän arkea kysymällä typeriä ja vaivaamalla ketään läsnäolollani.
Ainut harmipuoli tuolla on, ei ole kummosia sosiaalitiloja. Olisin kaivannut jotain taukohuonetta, missä saa ripustaa ulkovaatteensa ja syödä atriansa. Muut työntekijät syövät missä syövät, itse olen vannoutunut eväidenviejä, etten oikein ymmärrä pikalounasta kahvilassa. Menen sinne bunkkeriin piiloon ihmisiä. Hotkaisen ruokani ja palaan takaisin yrityksen tiloihin näyttämään viisaalta ja kerkevältä.
Positiivista oli myös se, että sain äidinkielen ensimmäisestä kurssista jaksoarvosanaksi yhdeksän. Kokeesta 5/6 pistettä. Olin kyllä pudottaa silmät päästäni jonnekin kiinan rajalle, kun opettaja ilmoitti numeron. Luulin kaikista pieleen menneistä aineista ja massiivisista pilkkuvirheistä, etten tule saamaan kovin hyvää arvosanaa. Yllätys oli kuitenkin. Hyvä näin. Englannin sanakokeet menivät myös okay. Sanajärjestys mentiin kyllä niin lujaa läpi, että luulin tulleeni zwahilin kursseille. Jos tuo tunti olisi ollut joku elokuva, se olisi ”pelkoa ja inhoa Las Vegasissa”. Kauhulla odotin vuoroani, piti sijoittaa jotain ihmeen predikaatteja ja mörököllejä lauseisiin.
Hyvä on, hyvä on. Liioittelun makua, mutta siitähän minä olen tunnettu 😀
No mutta! Tuohan nyt ei kuulosta lainkaan hullummalta työharjottelun alotukselta! Onneva siis. Hyvin se mänöö. Ja loppupeleis, tuo aikahan on aivan törkeen lyhyt. Vain kolme viikkoa 😀 Jee!