Mukava herätys aamulla. Nielu kipeenä.
Opettaja oli männäviikolla itse moisessa taudissa, joutui olemaan saigonilla tiistaista lähtien. Voisinko sanoa olevani onneni kukkuloilla. Juuri tätä tässä nyt tarvittiinkin. Heitetään kohtalon karvanoppaa ja mietitään mitenhän asiakkaita voi palvella sanomatta sanaakaan. Viittomakieli ei ole hallussa, aakkoset osaan. Miten selitetään käsin, ”erittäin kuivalle, hilseilevälle hiuspohjalle”. Kuinka vastataan puhelimeen, kun suusta tulee lähinnä kuiskaus. Voi surku. Juuri eilen pirua lietsomasta päästessäni, ajattelin ettei tässä nyt enempää stressinpoikasta voi olla.
Teellä ja muilla kuumilla juomilla on yritetty lähinnä lieventää kipuja. Iltaa kohden nielussani riehuvan ebolaviiruksen raudanluja koura kiristää otettaan ja saa miettiä mitähän hiekkapaperia sitä on niellyt. Pitää koputtaa puuta ettei tästä kuumetta nouse. Tulee todella hyvä kuva opiskelijasta heti alkuun jos joutuu sairauslomaa hakemaan.
Valivali.. Kyllä suomalainen osaa sitten valittaa 😀
Purnauksesta iloisempiin, mieltäylistäviin aiheisiin. Tilasin lukiojaksoa varten sellaisen laukun Europehousesta että pitäis pystyä pienen pygmin ruumiin piilottamaan tarvittaessa. Jospa jonkun ruman puutarhatontun päättää kaapata kevätöinä matkaansa ja vapauttaa jälkeenpäin luontoon. Samalla tuli tilattua rymylaukku, enhän voinut vastustaa kiusausta kun se maksoi kaksi euroa. Entinen laukku, minkä luulin olevan kestävä, paukkupakkasissa päätti ottaa ja tehdä hienoja halkeamia. Ei tainnut tykätä nahkajäljitelmälaukku ulkoilusta. Harmittaa, ei ollut halpa se.