Avatessani silmäni tänä keskiviikkoaamuna, luulin päivän alkavan suhteellisen rauhanomaisesti. Aurinko paistoi silmiini ja en tuntenut oloani väsyneeksi vaikka heräsinkin puoli yhdeksän. Se osoittautui vääräksi enteeksi.
Pakolliset aamurutiinit suoritettuani otin itseäni niskasta kiinni ja rupesin tekemään pullataikinaa. En ollut leiponut tuota kardemummalle tuoksuvaa herkkupalaa pitkiin aikoihin. Laitoin essun päälle niin kuin kaikilla hehkeimpääkin hehkeemmillä kotirouvilla on kiiltokuvissa yllään ja aloin keräämään ainesosia. Kaikkea piti olla ensisilmäyksen jälkeen aivan tarpeeksi.
Yllättäen sain neronleimauksen. Leivon nykyään harvoin, syytän siitä joko koulukiireitä tai työharjotteluväsymystä, siispä mittaisin aineet litran taikinaan. Oikeastaan puoleentoista, jos tarkkoja ollaan.
Siinä hyräillessäni kuin leipuri hiiva konsanaan, alkoi kahden kilon jauhopussista materiaali hupenemaan uhkaavasti. Yritin uskotella itselleni sen riittävän mutta turhaan. Jouduin siis lähtemään kauppareissulle.
Jätin ihanaisen vetelän taikinan, joka muistutti yllättävästi entisen luokkatoverini naamataulua, pöydälle lepäämään kun menin sukimaan kuontaloani edustuskelpoiseksi.
Taas uusi nerokkaampi idea kätevältä emännältä: vien roskapussit samalla. Olinhan nyt muutenkin tehokkaalla päällä niin miksei. Tyhjennän vielä Henry- pupusen jätteenpoistolaatikon, ja sitten menoksi. Piti kyllä toimia nopeaan, ettei pullataikinankuvatus kerkeä kohota liikaa.
Dramaturgia nosti päätään, Henry oli päättänyt sisustaa häkkinsä virtsallaan. Ehkäpä hän oli katsellut öisin saksalaista nahkaerotiikka elokuvaa, kuka tietää. Kanirukka sai minulta melkoiset huudot, uhkaukset pataan vatsantäytteeksi ja erittäin tuiman katseen.
” soo soo kani, ensi kerralla käyttäydyt paremmin”
( oikeasti : ”voi vitun runkkari suolistan sut ja pistän pannulle ja tarjoon sut Antille iltaruuaks mitäs siihen sanot vittupää!!!! ” mutta eihän sitä voi tässä sosiaalisessa mediassa sanoa )
Sen siivottuani laitoin ballerinat jalkaan ja kipaisin roskalaatikon kautta Saleen ja ostin paketillisen jatkejauhoja. Puolikarkeita, jos ollaan eksakteja. Tyhjensin raivolippaat hauiksista pullataikinaan. Se sai kyytiä 20 minuuttia.
Elämä on sitten ihanaa, ja naisen paikkahan on siis hellan äärellä ^^
Pullataikina turposi yli äyräidensä. Taikinaa oli iso kasa hellalla, jossa se oli ollut kohoamassa. Paakari pitkon vääntäjä leipoi ja siivosi hyvin tehokkaasti.
laitoin kahvinkeittimen päälle. Otin viimeisen erän ulos hellasta, ne näyttivät juuri sopiville. Pullat siis. Oikeassa kädessä oleva patakinnas päätti fuskata, ja autoin vasemmalla kädellä etteivät rakkaat varjellut pullat olisivat varisseet pitkin lattioita. Meillä ei ollut koiraa, jolle syöttää maassakäydyt pullat.
POLTTAAA SAATANA!!!!
eihän siinä vasurissa sitten ollutkaan minkäänlaista patakinnasta, vaan paljas kaunis kätöseni. Pullat peltineen lensi kaaressa tiskialtaaseen, käsi kylmän veden alle ja päästin sulosointuisia kirosanoja naapureideni iloksi.
Kämmen turposi. Teki gutaa.
Löysin pakkasesta mainioita jääpaloja, kääräsin ne käsipyyhkeeseen, nappasin avaimet ja lähdin Kyllöön tallustelemaan.
Kyllössä sanoivat minulle poloiselle
”Mene Keskussairaalan EnsiApuun.”
Minähän menin..
..ja tulin..
kädessä rasvaa ja sideharsoa
Kahvikin kerkesi jäähtyä, minulla oli näköjään hyvät refleksit ennen lähtöä.
MUTTA ON VAAN HYVÄÄ PULLAA
olisi se ollut perin kurjaa, jos pulla olisi ollut kaiken vaivannäön jälkeen pahanmakuista.
MIEHET.. naisen paikka ei ole hellan ääressä, alkakaa jo tajuta.